HAUKKUVA KOIRA EI PURE

Avoimuus -Mitä se on?

Torstai 2.2.2017


varoitus.pngAvoimuus on koiraharrastuksessa ehkä se kaikkein tärkein termi, mutta samalla kaikkein väärin käytetyin sellainen. Yleisesti ymmärretään, että avoimuus ilmenee läpinäkyvänä toimintatapakulttuurina sekä sitoutumisena tiedon välittämiseen. Ja näin se onkin, avoimuus on juuri sitä.

Avoimuuteen ei kuulu vaikeista asioista vaikeneminen, tiedon panttaaminen eikä asioiden salailu. Nämä ovat valitettavan yleisiä toimintamalleja koiraharrastuksessa. Moni on keksinyt huijata itseään ajatuksella siitä, että toimii avoimesti kaikkien hyväksi, vaikka tosiasiassa avoimuus tarkoittaa hänelle vain viestimistä sisäpiirissä ja luotettujen ystävien kanssa. Valitettavasti tuo huijaus ei toimi ja sen läpi näkevät kaikki ne, jotka ymmärtävät asioiden oikean laidan. Sisäpiiri ei ole sama kuin avoin yleisö.

Kennelliitto kouluttaa uusia kasvattajia avoimeen kulttuuriin kertoen sen faktan, että jokaisessa rodussa on perinnöllisiä vikoja tai ongelmia tai ainakin taipumus niihin. Lisäksi todetaan, että kasvattajan on vain pyrittävä avoimuuteen ja rehellisyyteen, jotta ongelmien leviäminen rotuun voidaan rajoittaa. Erityisenä huomiona on se, että tämä koskee myös sellaisia vikoja, joita rodulla ei ole luokiteltu perinnölliseksi sairaudeksi. Muistathan, että sinun kasvattama pentusi voi olla toisen kantanarttu ja ilman avointa keskustelua, voi uusi kasvattaja saada itselleen vain säkin ongelmia.

Avoimuus tosiaan on termi, joka kokee vääryyttä monin eri tavoin. Jotta ymmärtäisimme, mitä avoimuus pitää sisällään, on hyvä pohtia muutamaa niistä synonyymeistä, joita avoimuudella on. Jos nämä synonyymit toteutuvat toiminnassa, se on suurella todennäköisyydellä avointa.

Ensimmäisenä synonyyminä tulee peittelemättömyys. Peitelläänkö kasvatustyössä sellaisia asioita, joista olisi hyvä muidenkin tietää? Ja jos peitellään, niin miksi. Peittelemällä asioita voidaan saada aikaiseksi suuren luokan vahinkoja, jotka ovat peruttamattomia. Siksi peittely on täysin anteeksiantamatonta!

Toisena synonyymina tulee suoruus, suoraselkäisyys. Pystytäänkö keskustelemaan asioista niiden oikeilla nimillä, vai tuottaako se suuria vaikeuksia? Miksi on niin vaikeaa sanoa, kuten asia on? Onko helpompi kierrellä ja kaarrella tai vältellä koko aihetta? Suoraan asioista puhumisen ei pitäisi olla aikuisille ihmisille ongelmallista. Näin toimimalla löydetään toiminnan kipupisteet ja niihin päästään pureutumaan. Tässä kohdassa voi todeta, että totuus sattuu. Näin se vaan on, mutta kaiken ei ole tarkoituskaan olla pelkkää ruusuilla tanssia.

Kolmantena synonyymina tulee vilpittömyys, rehellisyys. Onko niin, että toiminta on rehellistä, jos asioista ei puhuta? Kertomatta jättäminen on yhtä vilpillistä toimintaa kuin suoranainen valehtelu. Tätä ei tule ajatelleeksi, kun vaikenee ja salaa asioita. Monesti ajatellaan, että kun en kerro, en loukkaa ketään. Oikeasti asia on niin, ettei kyseessä ole pelko muiden loukkaamisesta, vaan pelko omasta loukkaantumisesta. Tällainen toiminta on hyvinkin itsekästä ja kertoo paljon henkilöstä, joka toimii näin.

Avoimuuteen ei myöskään kuulu sairaalloisen voimakas oman edun tavoittelu. On suorastaan hirvittävää, että ajatellaan pennunostajien olevan niin tyhmiä, etteivät he ymmärrä kyseenalaistaa sellaista henkilöä, jolla on kerrottavanaan pelkkä menestystarina kaikkine rimpsuine ja rampsuineen. Eivät ihmiset ole tyhmiä. Kyllä kaikki selviää heille ennemmin tai myöhemmin ja silloin se kuva joka toiminnasta tulee, voi olla vaakalaudalla.

Kaikilla kasvattajilla on vastuu kasvattamaansa rotua kohtaan ja hän pyrkii saamaan aikaiseksi vähintäänkin rodun keskitasoa olevia yksilöitä. Siitoskoirien valintaan vaikuttaa paljon se, onko ollut riittävästi saatavilla tietoa vai mennäänkö kovin ohuella tiedolla eteenpäin. Jos kasvattaja on rehellinen, avoin, suora ja vilpitön kertoessaan omien kasvattiensa vioista ja sairauksista avoimesti sekä julkisesti, hän on tavallisesti rehellinen myös muissa asioissa. Ja sama toimii myös käänteisesti.

Avainsanat: Kasvattaminen